Keskenään keskustelevat tekstit
ja teksteistä keskusteleva yleisö

INTERTEKSTUAALISUUS SIMPSONEISSA

Homer: Piirretyissä ei ole todellista sisältöä. Ne ovat vain typeriä piirroksia, jotka naurattavat hetken.

Intertekstuaalisuudella tarkoitetaan sitä, että tekstit luetaan suhteessa muihin teksteihin. Televisio-ohjelman katsojalla on kuluttamiensa televisio-ohjelmien, elokuvien ja muiden tekstien johdosta tietämystä, jonka perusteella hän tulkitsee televisiosta näkemäänsä.

Intertekstuaaliset suhteet ovat aina läsnä. Simpsoneissa tätä käytetään tarkoituksellisesti hyväksi. Sarja vilisee viittauksia muihin teksteihin. Simpsonien suuri suosio perustuu paljolti intertekstuaalisuuteen.

Teksti rakentuu niin, että kerron ensiksi perusasiat Simpsoneista, esittelen mm. sarjan henkilöt ja tyypilliset juonikulut. Tämän jälkeen paneudun intertekstuaalisuuteen ja sen eri lajeihin, minkä jälkeen käsittelen Simpsoneita intertekstuaalisuuden näkökulmasta.

Realistinen (=hullunkurinen) ja onnellinen perhe

Erään jakson alussa Simpsonit katsovat televisiosta piirrettyä perhesarjaa ja kommentoivat näkemäänsä "nuo puhuvat dinosaurukset ovat todellisempia kuin useimmat tv-perheet" ja "ihan kuin meikäläisen elämä olisi pistetty televisioon".

Simpsonit on "realistinen", toisin kuin piirretyt perinteisesti. Se kertoo meistä ja maailmasta, jossa elämme. Edelle mainituin sanoin Simpsonit kertoivat itse olennaisen asian tv-sarjasta, jonka päähenkilöitä he ovat. Tämänkaltaisia itseensä tehtyjä viittauksia on Simpsoneissa paljon.

Simpsonit on amerikkalainen piirrossarja, jota on tehty vuodesta 1990 ja tehdään yhä. Sarjan loppumisesta huhuiltiin hiljattain, mutta huhut osoittautuivat perättömiksi. Suomessa Simpsoneita on näytetty syksystä 1991 alkaen. Tätä aiemmin Simpsonien perhe on näyttäytynyt lyhyissä pätkissä Tracey Ullman Showssa, jota on nähty Suomessakin.

Simpsoneissa on poikkeuksellista sarjan suuri suosio. Sarja on pyörinyt ennätyksellisen kauan, saanut Emmyn ja lukuisia muita palkintoja. Time-lehti valitsi Bart Simpsonin yhdeksi vuosisadan viihdyttäjistä. Kahdenkymmenen viihdyttäjän ja taiteilijan listalta löytyvät Bartin lisäksi mm. Picasso, Stravinsky, Chaplin, Sinatra ja Beatles, mutta ei Aku Ankkaa tai Mikki Hiirtä.

Simpsonien perheeseen kuuluvat Homer-isä, Marge-äiti ja lapset Bart, Lisa ja Maggie. Ydinperheessä on myös koira ja kissa, tottakai. Simpsonit asuvat Springfieldissä, Amerikan Yhdysvalloissa, mutta heissä on niin paljon tuttua, että he voisivat yhtä hyvin asua Helsingin Töölössä tai Imatralla.

Homer on varhaisessa keski-iässä. Homer työskentelee turvatarkastajana ydinvoimalassa, koska "ydinvoimala on yksi harvoista paikoista, joissa ei tarvita yliopistopohjaa". Hän harrastaa kalastusta, keilailua ja uhkapeliä - television katselun lisäksi. Homer on itsekeskeinen: hän mm. unohtaa vaimonsa merkkipäivät. Hän syö epäterveellisesti ja lihottavasti. Kalja ja donitsit ovat parasta, mitä Homer tietää, ja myös hyvä puheenaihe. Kun Homer sai ennakkoperintöä isältään, hän osti mikroaaltouunin autoonsa. Homer juo itsensä änkyrään, jos viina on ilmaista. Hänen vaimonsa Marge joutuu usein häpeämään Homerin käytöstä. Marge on kotiäiti ja huolehtii perheestä. Marge harrastaa käsitöitä ja aerobickiä.

Bart on 10-vuotias poika, joka harrastaa rullalautailua ja ilkitöitä - television katselun lisäksi. Bart on altis vaikutteille, hän matkii televisiosta näkemäänsä. Bart on allerginen pimeässä hehkuvalle hirviökasvomaalille (mainio kiteytys nykyajan lapsen elämästä!). Bart ei pärjää koulussa niin kuin siskonsa Lisa, joka soittaa saksofonia ja aikoo yliopistoon. Lisa on tiedostava nuori nainen, vaikka hän lukeekin lehtiä Teiniunelma, Teinikuume, Teinihuuma ja on epävarma ulkonäöstään. Kun Bart ja Lisa haluavat tahtonsa läpi, he jankuttavat, kunnes Homer antaa periksi. Maggie on alati tuttia lutsuttava lapsi.

Perusjuonikuvio Simpsoneissa on tuttu muista perhesarjoista. Käsittelyn kohteena ovat tavalliset perheen ongelmat eli jollakin perheen jäsenellä on ongelma tai ongelma on perheen sisäinen. Asiat käsitellään tutun kertomuksen kaavan mukaisesti: alun tasapainotilasta kuljetaan häiriön kautta uuteen tasapainotilaan. Lopussa kaikki on hyvin - ainakin hetkeksi. Tätä narratiivista rakennetta kommentoidaan Simpsoneissa itsessään Lisan sanoilla: "Simpsoneille tapahtuu jotain outoa joka viikko. Se pitää vain kestää, heittää pari letkautusta ja ensi viikolla ollaan taas alkutilanteessa, valmiina hullutuksiin".

Simpsoneissa käsiteltävät asiat ovat useimmiten tavallisia, kuten ongelmat koulussa, kavereiden väliset riidat, sairas tai karannut koira, avioelämän ongelmat, taloudelliset ongelmat jne. Lapset ovat aikuisten kanssa yhtä tärkeässä roolissa, heidän elämäänsä ja ongelmia käsitellään yhtä paljon.

Tyypillisiä perhe-elämää käsitelleitä juonikulkuja ovat olleet seuraavat. Kun Margella on liikaa kotitöitä, eikä hän saa siitä arvostusta, hän saa burnoutin. Hän pysäyttää työmatkaliikenteen parkkeeraamalla autonsa sillalle - ja saa vihdoin kaipaamansa huomion. Tilanne ratkeaa, kun Homer tulee paikalle, kertoo arvostavansa vaimoaan, tunnustaa rakkautensa ja lupaa muuttua. Kaikki on taas hyvin, vaimo tekee kotitöitä tyytyväisenä taas jonkin aikaa.

Toisessa aviokriisiä käsitelleessä ohjelmassa, Marge saa tarpeekseen Homerin huonosta käytöksestä: "Olen mielestäni kärsivällinen ja luulin, ettei rakkauteni sinuun koskaan katoaisi, mutta viime yönä kävi niin, kun sinä oksensit". Marge keksii viimeiseksi oljenkorreksi kirkon järjestämän aviokriisiviikonlopun, jonne Homer tulee vastahakoisesti mukaan. Homer karkaa leiriltä kuitenkin järvelle kalaan, eikä avioliiton tila kohene. Tilanne ratkeaa kuitenkin parhain päin. Kun Homer saa kiinni kuulun jättiläismonnin, hän päästää sen Margen pyynnöstä takaisin veteen. Hän jää ilman suuren kalan tuomaa mainetta, mutta saa Margelta anteeksi. Perhe ja avioliitto ovat kuitenkin loppujen lopuksi tärkeimmät.

Eräässä jaksossa Bartin koulukaverin äiti ei anna lapsensa leikkiä Bartin kanssa, koska Bart antaa huonoja vaikutteita. Pojat tulevat molemmat yksinäisiksi ja onnettomiksi. Lopulta Marge menee koulukaverin äidin puheille ja puhuu nätisti Bartin puolesta. Asiat ratkeavat, ja pojat saavat taas leikkiä keskenään.

Vaikka ongelmat koettelisivat ja arkielämä ei olisikaan aina herkkua, perhe pitää yhtä. Koettelemukset ratkeavat perheen hyväksi ja kaikki ovat loppujen lopuksi hyvin onnellisia. Samaan aikaan kun perheinstituutio on kriisissä, ohjelma näyttää, että perhe on paras. Ongelmat ratkeavat lopulta perheen hyväksi, vaikka mies olisi sohvalla makaava möhömahainen tumpelo.

Kahden suuntaisia viittauksia

John Fiske (1987, s.108) jakaa intertekstuaaliset suhteet kahteen dimensioon, horisontaalisiin ja vertikaalisiin. Horisontaalisilla suhteilla tarkoitetaan primaaritekstien välisiä, enemmän tai vähemmän suoria suhteita, jotka solmiutuvat tavallisesti genren, henkilöhahmojen tai sisältöjen kautta. Vertikaaliset suhteet ovat primaaritekstien ja sekundaaritekstien välisiä. Tv-ohjelmissa näitä sekundaaritekstejä voivat olla esimerkiksi studioyleisöjen reaktiot, lehtiartikkelit ja kritiikki sekä katsojien itsensä tuottamat tekstit, kuten yleisönosastokirjeet tai ohjelmia koskeva keskustelu.

Selvitän ensiksi, mitä tarkoitetaan genren ja henkilöhahmojen kautta syntyvillä horisontaalisilla suhteilla.

Genre eli lajityyppi säätelee kerrontaa ja vaikuttaa siihen, kuinka tekstejä luetaan. Television lajityypit ovat selkeitä. Lähes kaikki tv-ohjelmat kuuluvat johonkin lajityyppiin, joita ovat mm. saippuaooppera, tilannekomedia, poliisisarja, visailu, asiaohjelma ja urheiluohjelma. Myös lajityyppien yhdistelmät ovat tavallisia.

Samaan genreen kuuluvia teoksia yhdistävät monet piirteet: todellisuussuhde, juonirakenne, henkilötyypit, äänimaailma, esteettinen tyyli, ideologia jne. Jo nähdyt tv-ohjelmat luovat odotuksia uusille saman lajityypin ohjelmille, ja lajityypin tuttuus helpottaa uuden genreen kuuluvan ohjelman vastaanottoa. Katsojan genretuntemus lisääntyy kumulatiivisesti. Veijo Hietala (1994, s. 168) tiivistää tämän seuraavasti: "Toistuvasta altistumisesta lajityypin edustajille katsojan tajuntaan hahmottuu kunkin genren mytologinen maailma, joka aktivoituu muutamasta koodatusta vihjeestä". Tiettyyn lajityyppiin kuuluvan teoksen erityisluonne näkyy poikkeamissa, joita se tekee konventioihin.

Genre on Fisken (1987, s. 114) mukaan standardisoinnin ja differentoinnin säätelyjärjestelmä. Genren avulla kulttuurintuote löytää helpommin yleisönsä tai yleisö sen. Genre auttaa myös mainostajia kohtaamaan haluamansa yleisön.

Henkilöhahmojen kautta syntyvillä horisontaalisilla intertekstuaalisilla suhteilla tarkoitetaan sitä, että näyttelijän aiemmat roolit vaikuttavat uusien tulkintaan. Pirkka-Pekka Petelius saattaa näyttää koomikolta katsojan silmässä, vaikka hän esittääkin ns. vakavaa roolia. Jukka-Pekka Palon roolisuorituksia katsoessa ei ehkä voi välttää tiedostamasta sitä, että hän on Tauno Palon poika.

Televisio-ohjelmien ympärille on kutoutunut moninainen vertikaalisten intertekstuaalisten suhteiden verkko. Lehdet julkaisevat kritiikkiä televisio-ohjelmista ja tv-kanavista. Haastatteluja näyttelijöistä ja ohjaajista julkaistaan paljon: monet heidän yksityiselämänsä asiat ovat katsojien tiedossa. Joskus haastatellaan myös ohjelman faneja. Radiosta tulee usein tv-ohjelmien ympärillä tapahtuvaa jutustelua, puhumattakaan kahvipöytäkeskusteluista: eilisillan tv-ohjelmista puhellaan työpaikalla siinä missä säästä.

Tv-ohjelmien faneilla on myös omia lehtisiään. Nykyisin fanit voivat kohdata toisensa myös internetissä, jossa on omat keskustelupalstansa monille ohjelmille. Eikä ole harvinaista, että ulkomaisten tv-ohjelmien näyttelijät piipahtavat Suomessa promootiokeikoilla, jolloin tähden näkeminen voi olla mahdollista henkilökohtaisesti. Jos tähteä ei pääse henkilökohtaisesti näkemään, lehdestä voi lukea tämän vierailusta ja ehkä siitä, että tähti on hyvä ystävä vastanäyttelijöidensä kanssa. Ihmisiä kiinnostava tv-ohjelma elää siis monella tavalla television ulkopuolella. Tämä kaikki muokkaa sen tulkintaa.

Fiske (1987, s. 126-127) näkee intertekstuaalisten suhteiden lisäävän tekstien monitulkintaisuutta. Jos ohjelman tekijöiden tarkoittama eli ensisijainen tulkinta on hallitsevan luokan intressien mukainen, muut tulkinnat eivät sitä välttämättä ole. Jopa vastakkaiset tulkinnat ovat mahdollisia.

Yhden episodin monet viittaukset

Simpsoneissa on rutkasti tietoisia viittauksia muihin kulttuurintuotteisiin ja erityisen paljon elokuviin. Käyn seuraavassa läpi yhdestä jaksosta (Treehouse of Horror VI, tuotantokoodi 3F04) löytyneitä viittauksia, mutta niiden suuren määrän vuoksi tyydyn esittelemään vain osan niistä. Lähteenä olen käyttänyt Simpsonien katsojien internetiin keräämää aineistoa (The Simpsons Archive, www.snpp.com).

Tästä yhdestä noin 21 minuutin pituisesta jaksosta on löydetty viittauksia melkein 30 elokuvaan. Jakso parodioi kauhuelokuvia ja siinä on viittauksia mm. seuraaviin elokuviin: Ghostbusters, Poltergeist, Terminator, Terminator II, Nightmare on Elm Street, Alien ja The Shining (Hohto). Viittaukset ovat yhtäläisyyksiä juonessa, yksittäisissä kohtauksissa, alku- ja lopputeksteissä tai musiikissa.

Useimmiten viittaukset jäävät katsojan hoksattaviksi, mutta tässä jaksossa on kohtaus, jossa Homer sanoo, että tämä on vähän kuin Twilight Zonessa (Hämärän rajamailla) ja toinen kohtaus, jossa hän sanoo, että tämä on niin kuin elokuvassa Tron.

Elokuvaviittausten lisäksi tästä kyseisestä jaksosta on löydetty viittaus videopeliin Myst. Simpsoneissa näkyvä talo on tuttu tästä videopelistä ja musiikki on sama.

Jakso sisältää myös viittauksia mainontaan, ei ehkä mihinkään tiettyyn mainokseen, vaan mainontaan kulttuuri-ilmiönä. Valtavan kokoiset mainoshahmot alkavat elää ja hyökkäävät ihmisten kimppuun. Duff-olutta mainostava jättiläis-cowboy liiskaa ihmisjoukon pullollaan. Lisa alkaa ratkoa ongelmaa ja saa mainostoimistosta ohjeita: "Mainonta on merkillistä. Se katoaa, kun ihmiset eivät enää innostuu siitä. Jos ette kiinnitä hirviöihin huomiota, ne menettävät voimansa."

Episodissa on vierailevana tähtenä Paul Anka. Hän esiintyy omana itseään ja laulaa "Haluatko ajaa hirviöt pakoon, tartu tähän keinoon, ... älä katso". Ihmiset ottavat tästä opiksi ja hirviöt kuolevat. Simpsonit tekevät viittauksia todellisiin henkilöihin ja todelliset henkilöt vierailevat Simpsoneissa esittämässä itseään tai jotakin toista. Syntyy monimutkainen viittausten verkko, jossa todellisuus ja fiktio sekoittuvat. Ei ole enää selvää, mistä on kyse, kun todellinen henkilö pelastaa piirretyt hahmot piirretyssä hahmossa. Ainakin kyse on intellektuaalisesta pelistä. Tässä Paul Ankan tapauksessa viitataan tulkintani mukaan kulttuurintuotteiden kykyyn muokata ihmisten käytöstä: viesti saadaan parhaiten perille, kun julkkis laulaa sen. Mainonta tapettiin mainonnan omilla keinoilla.

Kun Homer joutuu normaalipiirretyn kaksiulotteisesta maailmasta "kolmanteen ulottuvuuteen", siellä näkyy erinäisiä kaavoja ja numeroyhdistelmiä. Joku on selvittänyt, että nopeasti ohi mennyt lukujoukko "46 72 69 6E 6B 20 72 75 6C 65 73 21" on heksadesimaalinen lukujono, joka tarkoittaa "Frink rules!". Simpsoneja aktiivisesti seuraavat tietävät, että Frink on Simpsoneiden henkilöhahmo professori John Frink, joka esiintyy tässäkin episodissa.

Vastaavalla tavalla taustalla näkynyt kaava 178212 + 184112 = 192212 on viittaus 1700-luvulta peräisin olevaan Fermatin teoreemaan, joka onnistuttiin todistamaan vasta vuonna 1993, kun siitä oli luvattu suuri summa rahaa. Vastaavanlaisia numeroyhdistelmiä näkyi taustalla useita, kun Homer oli kolmannessa ulottuvuudessa. Niille on kaikille löydetty vastaavat selitykset.

Kun Homer on kolmannessa ulottuvuudessa, piirrostapa on erilainen, kolmiulotteisempi. Homer huomaa sen itsekin: "Olen muhkurainen. Maha pullistuu eteenpäin." Tämäntapainen itsereflektiivisyys on tyypillistä Simpsoneissa, mistä esitin esimerkkejä jo aiemmin.

Kun Homer joutuu kolmannessa ulottuvuudessa tukalaan tilanteeseen, hän sanoo: "On niin paljon, mitä en tiedä astrofysiikasta. Olisinpa lukenut sen pyörätuolihemmon kirjan." Tämä on viittaus Stephen Hawkingiin, joka on tehnyt kirjan mustista aukoista ja kärsii sairaudesta, jonka vuoksi on pyörätuolissa.

Homerin jouduttua kolmannessa ulottuvuudessa olevaan mustaan aukkoon hän putoaa. Hän siirtyy tällöin piirretyn maailmasta "todelliseen" maailmaan. Tämä on ainut kerta Simpsoneissa, kun piirrettyjen pätkien joukossa on elokuvattuja jaksoja. "Tämän kamalampaa paikkaa ei ole", Homer kommentoi. Lähtiessään kävelemään tavallisella kadulla (koska Simpsonilla on paljon katsojia ja internet on olemassa, tämän Californiassa sijaitsevan kadun nimi tiedetään), hän joutuu ihmisten pällisteltäväksi. Tässä maailmassa Homerin kiinnostuksen herättää eroottisten leivonnaisten kauppa. Jakso päättyy Homerin mennessä kauppaan sisälle. Homer siis jää "todelliseen" maailmaan siirryttyään sinne kaksiulotteisesta piirretyn maailmasta kolmiulotteisen piirretyn kautta. Loppuratkaisu on yllätyksellinen ja hämmentävä. Alkutilanteeseen ei palatakaan, tyypillinen "onnellinen" loppuratkaisu jää tulematta.

Loppuratkaisu voidaan tulkita muistutuksena siitä, että vaikka Simpsoneissa on pitkälti kysymys tekstien välisistä suhteista, todellisuuden ja tekstin välinen suhde on yhä olemassa.

Horisontaaliset suhteet

Simpsonien viittaukset elokuviin ja tv-ohjelmiin ovat selkeitä esimerkkejä horisontaalisesta intertekstuaalisuudesta, joka on siis primaaritekstien välistä. Horisontaalista intertekstuaalisuutta ovat myös viittaukset videopeleihin, tietokoneohjelmiin, mainoksiin, musiikkiin, kuvataiteeseen yms.

Simpsonit ei kuulu selkeästi mihinkään tv-ohjelmagenreen, vaan se toimii niiden välimaastossa. Simpsonien kohdalla voidaan ehkä puhua omasta genrestä, johon kuuluvat muut vastaavantyyppiset "realistiset" piirrossarjat kuten King of the Hill (Kukkulan kuningas) ja Beavis & Butthead. MTV3:n ohjelmakaaviossa Simpsonit on saanut lastenohjelman paikan, varmaankin siksi, että animaatiot ovat yleensä lastenohjelmia. Toki lapsetkin katsovat Simpsoneita, mutta aikuiset tuskin muita "lastenohjelmia". Simpsoneiden monitulkintaisuus leventää katsojakuntaa.

Lapset viehättyvät Simpsoneiden piirretyistä hahmoista. Tärkeämpi syy sarjan suosioon lasten parissa on kuitenkin varmaankin se, että se koskettaa lapsen kokemusmaailmaa. Lapsen elämää käsitellään yhtä paljon kuin aikuisen, ja lapset ongelmat ovat yhtä merkityksellisiä kuin aikuisen, niitä ei vähätellä. Ohjelmassa lapset osoittautuvat monesti aikuisia terävämmiksi. Erityisesti opettajat ovat irvailun kohteena. Ohjelma näyttää, että ilman opettajanopasta opettajat ovat täydellisessä pulassa. Yhtäläisyyksiä lastenohjelmiin siis on.

Aikuiset ovat tuttuja television perhesarjojen kanssa, koska tv on näyttänyt niitä 50-luvulta alkaen. 80-luvun perhesarjan tyyppiesimerkki on Bill Cosby Show. Simpsoneissa on paljon samaa kuin muissa perhe-elämään käsittelevissä tilannekomedioissa, vaikka kysymys on selvästi uuden polven tuotteesta. Mm. perinteinen perhekeskeinen arvomaailma on tallella. Muiden perhesarjojen suosio ei ole ollut viime aikoina huipussaan. Syynä saattaa olla se, että ne eivät maistu miltään Simpsoneiden jälkeen.

Simpsonit lainaa jatkuvasti muiden genrejen kerrontaa, mistä jo aiemmin esitin esimerkkejä. Kohtaus, jossa Bart joutuu sairaalaan, on kuin sairaalasarjasta. Uutispätkät Simpsoneissa imitoivat tietenkin tv-uutiskerronnan konventioita jne. Bartin ja Lisan suosikkiohjelma on Itchy & Scratchy, jossa hiiri ja kissa jahtaavat toisiaan. Itchy & Scratchy on äärettömässä, mutta kekseliäässä, väkivaltaisuudessaan parodia muista vastaavista piirretyistä.

Simpsonien hahmot ovat piirrettyjä, joten näiden henkilöhahmojen intertekstuaalisuus rajoittuu ääninäyttelijöihin. Olisi tietenkin mahdollista, että Simpsonien hahmot esiintyisivät muissa sarjoissa tai elokuvissa, mutta näin ei ole vielä tapahtunut.

Homer on sen sijaan jo esiintynyt mm. Intel-yhtiön mainoksessa, jossa Homerin älykkyyttä lisättiin prosessorin avulla. Mainostaja tietenkin toivoo, että katsoja muistaa prosessorin, kun Homer vastaisuudessa hölmöilee.

Simpsoneissa on käynyt vierailijoina lukuisa joukko rock-bändejä, muusikkoja, urheilijoita, näyttelijöitä ja muita julkisuuden henkilöitä. Monet näistä ovat esiintyneet omana piirroshahmonaan ja oikeilla äänillään. Vierailijoita ovat olleet mm. Ramones, Red Hot Chili Peppers, Sting, Ringo Starr, George Harrison, Tom Jones, Magic Johnson, Elizabeth Taylor, Bob Hope ja Hugh Hefner. Kun todellinen henkilö vierailee Simpsoneissa, intertekstuaalisuudesta syntyviin merkityksiin vaikuttaa se, mitä tiedämme tästä henkilöstä ennestään ja se, missä roolissa hän esiintyy. Mikäli vierailu tapahtuu "yllättävässä" roolissa, voi tilanne olla hämmentävä. Kuvamme julkisuuden henkilöstä voi muuttua paljonkin, kun hän esiintyy eri yhteydessä ja eri roolissa kuin yleensä. Julkisuuden henkilö pääsee ehkä osoittamaan huumorintajunsa, jopa itseironian tajunsa. Tämän vuoksi Simpsonit tai kotimainen Herrat nauraa näyttävät saavan vierailijoiksi melkein keitä tahansa.

Vertikaaliset suhteet

Vertikaalista intertekstuaalisuutta tyypillisimmillään on internetissä käytävä keskustelu. Simpsonit kerää ympärilleen enemmän keskustelua ja muuta toimintaa kuin mikään muu tv-sarja. Simpsonien ympärillä verkossa pyörii useita keskusteluryhmiä ja postituslistoja, joihin tulee sadoittain viestejä päivittäin. Tärkein keskusteluryhmä on nimeltään alt.tv.simpsons.

Tiedonhankinnan kannalta tärkein on Simpsons Archive (www.snpp.com). Arkistosta löytyy mm. tiivistelmä jokaisesta esitetystä jaksosta. Aivan yksi yhteen käsikirjoitusta ei ole saatavana, koska tekijänoikeudet kieltävät sen, mutta hyvin yksityiskohtainen kuvaus jokaisesta jaksosta on luettavissa verkosta.

Kukaan ei varmasti pysty havaitsemaan kaikkea ohjelmaan kätkettyä, joten havaintoja kerätään eri ihmisiltä ja ne kootaan yhteen. Havaituista intertekstuaalisista viittauksista tehdään listoja. Jotkut katsovat ohjelmat läpi monta kertaa ja vielä pysäytyskuva pysäytyskuvalta, ja internetistä voimme sitten lukea mitä missäkin ohivilahtaneessa kyltissä ja lapussa luki. Joku on tehnyt pohjapiirustuksen Simpsonien kotitalosta. Netistä löytyy myös listat Bartin ja Lisan pilasoitoista, Bartin taulukirjoituksista tai Homerin mmmm...-lausahduksista. Arkistossa on valtava määrä tietoa. Arkistoa ei pidä yllä Simpsonien tuotantoyhtiö Fox tai mikään muukaan virallinen taho, vaan sen on tuottanut Simpsoneja harrastava nettikansa.

Pääarkiston lisäksi Simpsons-sivuja löytyy eri puolilta maailmaa. Monilla Simpsons-hahmoilla on omat faninsa, jotka ovat keränneet kyseiseen hahmoon liittyvää tietoa omalle kotisivulleen. Roolihahmojen kuvia on nähtävillä ja saatavissa useista paikoista, samoin äänitiedostoja. Suomenkielinen jaksoluettelo on myös saatavilla.

Keskusteluryhmien tyypillisiä keskustelunaiheita ovat esimerkiksi "mikä jakso on paras/huonoin?", "mitkä hahmot ovat hauskimpia/huonoimpia?" ja "mitkä repliikit olivat hauskimpia?" Seuraavassa on esimerkki tällaisesta keskustelusta.

> > I just love the dialogues between Homer and his brain. The writers responsible for this idea are brillant.
> > For example :
> > Homer finds a twenty dollar bill under the sofa:
> > Homer: Twenty dollars, what good is that ?
> > Brain: Wait, this is good.
> > Homer: Explain.
> > Brain: Money can be exchanged for other goods.
> > Homer: Wo-Ho !!!
> >
>Mr. Burns: Who are you?
>Homer's Brain: Don't tell him - Give him a fake name.
>Homer: Homer Simpson.
>HB: D'oh!
> Does anyone know of other Homer-brain dialogues ?
My favorite is in "Lisa's Substitute" when Marge wants homer to take lisa to the museum and he tries to think of ways to get out of it and Marge then challenges him. " Why not!?"
Homer's Brain " You're trapped. If you were smarter you could think of something. But you're not. So you may as well just-"
Homer " All right all right I'll take her! Lousy Brain..."

Internet toimii tv:n jatkeena niille, joille puoli tuntia Simpsoneita viikossa on liian vähän. Internet mahdollistaa samasta asiasta kiinnostuneiden ihmisten kohtaamisen verkossa. Ennen tietoverkkoja tämänkaltaisia viestintää on voitu harrastaa vain tuttavien kanssa. Internetin avulla Simpsoneista voi tehdä itselleen harrastuksen, johon voi kuluttaa useita tunteja päivässä. Vaikka siihen ei aikaa paljoa kuluttaisikaan, on totta, että ohjelmasta voi saada enemmän irti, kun lukee internetistä muiden katsojien kommentteja.

Television katselu on pohjimmiltaan sosiaalista toimintaa. Katsoja haluaa katsoa samaa ohjelmaa kuin tuttavansa (mm. Hellman, 1988, s. 61). Näin saadaan yhteisiä kokemuksia ja keskustelunaiheita. Internetin voidaan nähdä muokkaavan television katselua siten, että se edistää osayleisöjen muodostumista. Internetin keskusteluryhmien, postituslistojen ja kotisivujen välityksellä samasta televisio-ohjelmasta kiinnostuneet voivat muodostaa omia yhteisöjään ja siten tyydyttää myös sosiaalisen puolen television katselussa.

Katsojien käymän keskustelun lisäksi vertikaalista intertekstuaalisuutta syntyy sekundaariteksteistä, kuten lehtiartikkeleista, kritiikistä ja tämän tekstin kaltaisista analyyseista.

Internetin lisäksi yksityiskohtaista tietoa Simpsoneista on julkaistu kirjassa (Richmond, 1997). Siinä on esitelty kaikki episodit ja siinä kerrotaan myös Simpsoneissa olevista viittauksista. Siinä on myös samantyyppisiä listoja kuin internetin Simpsons -arkistossa. Kirja ei ole läheskään yhtä kattava kuin internetin arkisto, mutta siitä saa paljon taustatietoa ohjelmien katsomista varten. Simpsoneista on julkaistu muitakin kirjoja sekä videopelejä, levyjä ym.

Vetoavuuden salaisuus

Televisio-ohjelmat, niin kuin muutkin populaarikulttuurin tuotteet, ovat nykyajan myyttejä. Ne käsittelevät yhteisössä ongelmallisina koettuja asioita ja pyrkivät rituaalistamaan niiden ratkaisut (Hietala 1996, s. 74-75). Katsoja vertaa televisio-ohjelman todellisuutta omaan todellisuuteensa ja rakentaa ohjelman avulla omia sosiaalisia suhteitaan ja identiteettiään koskevia merkityksiä.

Simpsoneissa tilanteet ja tapahtumat ovat tuttuja omasta elämästä, jolloin katsoja saa mahdollisuuden käsitellä omaa elämäänsä televisio-ohjelman kautta. Mikäli asialle voidaan nauraa, ongelma ei voi olla kovin paha.

Simpsoneissa kuuluu erityisen vahvasti alistettujen "puhe". Yhteiskunnan äänettömät eli lapset saavat äänensä kuuluviin. Myös pomon esittäminen julmana ja saitana palvelee alistettujen tarpeita. Homerin pomo, ydinvoimalan johtaja C. Montgomery Burns, esitetään tällaisena. Hän valvoo alaisiaan monitoreiden kautta. Vaikka johtaja on rikas ja hänellä on paljon valtaa, hän on sosiaalisesti kyvytön sekä ruumiillisesti ja henkisesti heikko. Jos haluamme sanoa suorat sanat pomollemme tai muille auktoriteeteille, voimme tehdä sen Homerin välityksellä. Ohjelma antaa mahdollisuuden omien halujen toteuttamiseen kuvitteellisesti.

Yksi ohjelman suosion syistä on sen itseironia. Ihmiset pitävät itseironisista ihmisistä, siis sellaisista, jotka eivät suhtaudu liian vakavasti itseensä ja jotka osaavat nauraa itsellensä. Myös itseään piikittelevä televisio-ohjelma on pidetty.

Esimerkkinä tästä Simpsonit suhtautuu ironisesti huviteollisuuteen. Ohjelma irvailee myös kaupoissa myytävän Simpsons-tavaran kustannuksella ja näyttää kuinka amerikkalaisia piirrettyjä tehdään ankeissa oloissa kehitysmaissa. Myös television katseluun ja sen hallitsevaan asemaan ihmisten elämässä suhtaudutaan ironisesti. Jokaisen ohjelman alussa koko perhe istuu tv-sohvalla. Kun Marge ehdotti Homerille "kuhertelua" Homer kieltäytyy sanoen: "Olen nähnyt tämän leffan vasta kahdesti, sinut taas joka ilta yhdentoista vuoden ajan".

Yksi tärkeimmistä suosion syistä on vielä mainitsematta ja se liittyy intertekstuaalisuuteen. Tyypillistä on se, että intertekstuaalisten yhteyksien havaitseminen vaatii erityistuntemusta ja erityistä tarkkaavaisuutta, jolloin ne bonganneet voivat saada erityistä mielihyvää: "Nythän mä hokasin." "Tajusin jotain, mikä meni muilta ohi."

Viittausten tajuaminen ei ole ohjelman katsomisen kannalta pakollista. Katsojakokemusta ei haittaa, vaikka suurin osa siihen sisälletyistä viesteistä jää ymmärtämättä, koska ohjelma on rakennettu niin tiiviiksi. Viittaukset antavat extralisän, lisäävät moniulotteisuutta ja monitulkintaisuutta.

Simpsonien luoja Matt Groening kertoi hiljattain Guardian-lehden haastattelussa (Guardian 1998), että idea piilotetuista ja hoksattavista yksityiskohdista on hänelle tärkeä: "Pidän siitä ideasta, että lapset eivät ymmärrä kaikkea. Kun he lukevat pari kirjaa ja käyvät kouluja, ja sen jälkeen katsovat uudestaan, he ymmärtävät Simpsoneita kokonaan uudella tasolla."

Viihteen tuntemus on perinteisen käsityksen mukaan nk. turhaa tietoa, jolla ei ole arvoa. Viihdetietämyksen haltija ei saa arvostusta osakseen, niin kuin korkeakulttuurin tuntija. Simpsonit antaa arvon viihteen tuntijalle. Viihteen tuntemus on hyödyllistä Simpsoneita katsovalle - viihteen tuntija on Simpsoneita katsoessaan etuoikeutetussa asemassa. Ohjelma tuntuu sanovan katsojalle, että "tv:n katseleminen on merkityksellistä", sillä mitä enemmän katsoo televisiota ja kuluttaa muuta viihdettä, sitä enemmän Simpsoneista saa irti.

Lähdeluettelo

Fiske, John (1987). Television Culture. Routledge.

The Guardian Guide (UK) (1998). 1998-09-05.

Hellman, Heikki (1988). Uustelevision aika? Hanki ja jää.

Hietala, Veijo (1994). Tunteesta teesiin. Johdatusta klassiseen ja uuteen elokuvateoriaan. Kirjastopalvelu Oy.

Hietala, Veijo (1996). Ruudun hurma. Johdatus tv-kulttuuriin. Yleisradio, opetuspalvelut

Richmond, Ray (ed.) (1997). The Simpsons: A Complete Guide to Our Favorite Family. HarperPerennial.